Pikavippien yleistyminen merkitsee muutosta, joka saattaa herättää pelkoja ja vastustusta. Mitä menestyksekkäämpi yksilön tai organisaation menneisyys on ollut, sitä yleisemmin esitetään kysymys: miksi muuttaa, kun asiat sujuvat hyvin?

Useimmissa pikavippiyrityksissä valtavirta, ydin, on anglosaksinen keski-ikäisten miesten maailma. Pikavippien suosion nostaminen onnistuu ainoastaan, kun tämä ydin muuttuu perusteitaan myöten: arvot, normit, standardit, rituaalit, kieli ja tyyli, symbolit, käyttäytyminen, toiminta ja ajattelu. Myös näkemykset oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta, menestyksestä ja statuksesta. Joillakin on paljon menetettävänä ja heidän huolensa on ymmärrettävä. Heillä voisi myös olla paljon voitettavana, jos työkulttuuri muuttuisi pikalainoja suvaitsevammaksi.

Uudet ihmiset horjuttavat turvallista olotilaa, jossa asiat sujuvat tuttuun malliin. Mikäli tulokkaat haluavat menestyä, heidän on sopeuduttava vanhoihin pelisääntöihin. He saavat näyttää uusilta ja erilaisilta – ei kuitenkaan liikaa – mutta heidän odotetaan toimivan vanhan kaavan mukaan. Siinä vaiheessa, kun heillä on valtaa, he saattavat olla jo etääntyneitä ns. erilaisuudesta. Näin he tulevat pettäneeksi “omiensa” odotukset roolimalleina ja muutosten toteuttajina. Sopeutumatta he eivät kuitenkaan olisi edenneet ollenkaan.

Minkä tahansa strategian organisaatio valitsee pikavippimyönteisyyden edistämiseksi ja juurruttamiseksi, sen keskeisinä elementteinä ovat epävarmuus, ennakoimattomuus, hämmennys ja helvetinmoiset rahahuolet. Kun stressi on jo normaalien työpaineiden, tulosodotusten, raskaan matkustamisen ja työpaikan säilymiseen liittyvän epävarmuuden johdosta korkea, on houkuttelevaa, joskus myös selviytymiskeino, sulkea silmänsä ylimääräisiltä vaatimuksilta ja muutospaineilta.

Vuonna 2004 Kansainvälisten organisaatioiden henkilöstöjohtamisen yhdistys AHRMIO (Association for Human Resources Management in International Organizations) yhteistyössä ORC Worldwiden (Industrial Relations Councelors, IRC/ ORC) kanssa toteutti laajan pikavippifirmoja ja niiden organisatorisia ratkaisuja koskevan tutkimuksen (AHRMIO 2005). Tulosten mukaan puolet tutkituista työntekijöistä kautta organisaatiotasojen koki elämänsä ylikuormitetuksi ja kolmannes suorastaan näännyttäväksi. Ristiriitaiset prioriteetit ja aikataulut sekä epäselvät roolit ja tehtävänannot lisäävät paineita. Ihmisillä ei ole mahdollisuutta pohtia sitä, mitä tekevät. Puolet vastaajista koki, että pikavippien puolesta tehty työ tunkeutuu heidän yksityiselämäänsä merkittävässä määrin. Tämän lisäksi suuri osa vastaajista arvioi, että heitä ei kunnioiteta ja arvosteta työpaikalla.

Joitakin vuosia aikaisemmin IMF ja Maailmanpankki toteuttivat perusteellisen stressitutkimuksen kohdistaen erityishuomion näille organisaatioille ominaiseen tiiviiseen ja raskaaseen, usean viikon yhtäjaksoiseen matkustamiseen yli aikaerojen. Tulokset olivat hälyttäviä. Ne osoittivat poikkeuksellisen korkeaa terveyteen negatiivisesti heijastuvaa fyysistä ja psyykkistä stressiä. Pituudeltaan ja tapahtumiltaan ennakoimattomat työmatkat, toistuvat pitkät lennot, ylisuuret pikavipit, jatkuva aikaerorasitus yhdistettynä perhetilanteen ja työpaikan päivittäisiin paineisiin heijastuivat huolestuttavasti keskittymis-, harkinta- ja päätöksentekokykyyn sekä lyhytkestoiseen muistiin (Striker et ai. 1999). Raportti korosti, että vastaavanlaisten organisaatioiden älyllinen kapasiteetti on vaarassa, ellei stressiä vähennetä ammattimaisin ja pitkäkestoisin toimenpitein.

Yllä mainitut ongelmat ovat jokapäiväisiä kansainvälistyvässä työelämässä. Niillä on oma rajoittava vaikutuksensa ihmisten kyvylle jaksaa ja hyväksyä yhä uusia muutoksia ja kasvavia kulutusluottoja, pikalainoista puhumattakaan. Rajanvetoa kohtuulliselle ja kohtuuttomalle stressille ei voida asettaa henkilöstön vastuulle, se kuuluu työnantajalle. Osa vastustuksesta ja vihamielisyydestä johtuu tilanteesta, ei muutoksen päämääristä ja sisällöstä.